Khaled Hossaini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Olen joskus kauan sitten ostanut ilmeisesti työmatkan varrelle tulleelta lehtikioskilta Hossainin Tuhat loistavaa aurinkoa. Jostain syystä kirja on jäänyt lukematta tähän kesään saakka, kunnes nyt vihdoin sain aikaiseksi aloittaa kirjan. Kansien avaamisen jälkeen tarina tempaisikin mukaansa ja yhden intensiivisen lukuviikonlopun ajaksi kotityötkin saivat jäädä tekemättä kunnes kirja oli luettu.

Kirjassa kerrotaan tarina kahdesta Afganistanilaisesta naisesta, joiden elämät nivoutuvat kahden erilaisen järjestetyn avioliiton kautta yhteen. Kirjoissa kuvataan afgaaninaisten roolia elämässä ja yhteiskunnassa kahden lähtökohdiltaa hyvin erilaisen lähtökohdan omaavan naisen näkökulmasta.

Toinen naisista on salasuhteen kautta syntynyt avioton lapsi Mariam, jonka varakas isä Jalil järjestää sekä lapsen että äidin asumaan kauemmaksi perheestään kaupungin ulkopuolelle. Mariamin isä käy viikoittain tapaamassa lastaan ja Mariamin kasvaessa teini-ikään, lupaa viedä tämän elokuviin. Isä ei kuitenkaan tule sovittuna aikana hakemaan tytärtään elokuviin, joten Mariam suuntaa hänen perheensä luo kaupunkiin. Isä ei suostu tapaamaan tytärtään kotona ja Mariam palaa kotiin vain löytääkseen äitinsä hirttäytyneenä. Tämän jälkeen Mariamin elämä vie hänet ensin isänsä kotiin, josta hänet naitetaan vanhemmalle suutarille toiseen kaupunkiin. Suhde muuttuu Mariamin keskenmenojen jälkeen väkivaltaiseksi ja mies Rashid suorastaan halveksii Mariamia.

Tarinan toinen nainen Laila kietoutuu tarinaan myöhemmin. Hän on varakkaan perheen tytär ja elämässään moniin muihin Afganistanin tuon ajan tyttäriin verrattuna hyvin etuoikeutettu koulutettujen vanhempiensa vuoksi. Surullisten tapahtumien myötä Laila jää kuitenkin orvoksi ja naapurustossa asuva Rashid nai myös hänet toiseksi vaimokseen samaan talouteen Mariamin kanssa.

Kirjassa kuvaillaan naisten välisen suhteen kehittymistä alun kyräilystä kohti syvää ystävyyttä. Naiset ovat väkivaltaisen miehen perheessä toistensa tuki ja turva sekä samalla parhaimmat ystävät toisilleen. Tarinassa sivutaan myös Talebanin nousun aiheuttamia muutoksia naisten asemassa: pukeutumiseen tulee tiukemmat säännöt kuin aiemmin on ollut, samoin naisten liikkumiseen kodin ulkopuolella.

Kirja on todella mukaansatempaava. Minusta ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, joka antaa ajattelemisen aihetta länsimaisen kuplan kasvatille. Vaikka kirja onkin fiktiota, se on kuitenkin yhdenlainen kuva ajasta ja kulttuurista. Länsimaisen lineaarisen aikakäsityksen omaavalle ihmiselle tarina antaa myös ajatukselle ruokaa siinä mielessä, että ajan myötä kehitys ei aina kehitykään, vaan joskus otetaan askelia esimerkiksi tasa-arvossa tai naisten ja tyttöjen oikeuksissa taaksepäin.

Kirjan lukemisen myötä tuli jostain syystä seikkailtua myös ulkosuomalaisten blogeissa. Törmäsin suomalaisen naisen Kabulista pitämään blogiin 1001Kabul. Suomalaisnaisen kirjoittama blogi antaa tietysti kuvaa ulkomaalaisen silmin paikan päällä nähdystä maasta, mutta se oli niin mielenkiintoinen että ahmin viikossa koko blogin 5v tekstit. Jos sanotaan, että matkailu avartaa niin uskallan myös lukemisen väittää avartavan :) 

Parisoula Lampsos: Bagdadin prinsessa Elämäni Saddamin kanssa

Bagdadin prinsessa kertoo yhden Saddan Husseinin rakastajattaren tarinan yli 30 vuotta kestäneen suhteen ajalta. Kirja alkaa siitä, kun rikkaasta kreikkalaistaustaisesta perheestä lähtöisin oleva Parisoula tapaa naapurin järjestämissä juhlissa Saddamin. Parisoulan tai Parin kuten hänen ystävänsä ja Saddam häntä kutsuvat, elämässä tapahtuu tuolloin käänne jonka jälkeen paluuta takaisin huolettomaan irakilaiseliittiin kuuluvan tytön elämään ei ole.

Elämä Saddamin lähellä ei ole helppoa. Parisoula oppii kuitenkin luovimaan, perustaa perheen rakastamansa armenialaisen miehen kanssa, saa lapsia ja sitten menettää pala palalta perhe-elämänsä Saddamin mustasukkaisuuden vuoksi.

Kirjassa kuvataan elävästi Parin elämää veitsenterällä tanssien Saddamin lähipiirissä. Alussa kuvioissa on pelkästään Saddam, mutta ajan kuluessa kuvaan tulee myös Saddamin pojat Udai ja Qusai. Erityisesti Udain sadistisia mieltymyksiä kuvaillaan tarinan edetessä useaankin kertaan. Edes Parin tytär Liza ei säästy Udain raiskaukselta. 

Jännittävimmät ja tositarinaksi uskomattomimmatkin osat on kuitenkin kirjan lopussa, jossa kuvataan Parin pako Saddamin Irakista kohti vapautta. Matkassa on paljon mutkia. Intensiivistä tunnelmaa pitää hyvin yllä uskomattomat käänteet ja tarinassa esiintyvät henkilöt, joista ei kenestäkään pysty alkuun sanomaan ovatko he osa tarinaa ystävällisessa mielessä vai Saddamin lähettiläinä. 

Pidin kirjan helposta luettavuudesta, vaikka ilmeisesti kirjan kirjoittamiseen liittyvän projektin raskauden vuoksi sitä oli tehty pala sieltä pala täältä käymällä läpi ja kirjoitettu samalla tavalla. Kirjan kirjoittanut Lena Katarina Swanberg oli kirjaa tehdessä kysynyt Parilta usein miksi hän teki niin kuin teki ja usein vastaus oli ollut "halusin elää, eikö vain?". Tämän  voi myös lukea kirjan sivuilta useaan kertaan. 

Mielestäni kirjan parasta antia oli kuitenkin viittaukset niihin kohtiin Irakin historiassa, mihin amerikkalaisilla oli ollut vaikutusta. Olen aina tiennyt, että suurvallat ovat olleet varsinkin Lähi-idän konfliktien osasyyllisiä, mutta tartutapinta siihen millä tavoin he ovat olleet osallisia on ollut varsin ohut. Bagdadin prinsessa ei varsinaisesti ole mikään suurvaltapolitiikan historiallinen oppikirja, mutta jotain välähdyksiä siitä voi poimia esimerkiksi CIA:n vaikutuksesta Saddamin nousuun presidentiksi ja amerikkalaisten osallisuudesta Irakin opposition tukemiseen. Kokonaiskuvaa tämän pohjalta ei kuitenkaan pysty muodostamaan, eikä se liene tarkoituskaan. 

Lähi-idän alueelta kertovat kirjat avaavat usein mielenkiintoisen näkymän kulttuuriin, jota ei tältä maailmankantilta liikaa pääse ymmärtämään. Niin myös tämä kirja. Erityisesti pidin siitä, miten välillä sivuttiin eri heimojen ja alueella pyörivien kansallisuuksien asemaa toisiinsa nähden. 

Kaiken kaikkiaan  Bagdadin prinsessa oli hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen kirja. Suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneet oikean elämän karummasta versiosta satujen "tuhannen ja yhden yön tarinasta".

Kesälukemisista se kaikki lähti..

Olen satunnainen lukija. Luen silloin, kun huvittaa. Toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Vähän samalla tavalla, kuin teen käsitöitä. Kudon, virkkaan tai veistelen silloin kun huvittaa.

Tähän blogiin on tarkoitus lähinnä listata kirjoja, joita olen lukenut. Jostain syystä ajatukseni on kirkkaat, mutta muisti ei aina tavoita esimerkiksi niitä kirjoja, joita olen joskus aiemmin lukenut. Sekös harmittaa .. Keväällä tuli ex-kollegoiden kanssa linturetkellä käydessä puheeksi Sudan. Olin jokunen aika aiemmin lukenut Lubna Ahmad Al-Husseinin kirjan 40 raipaniskua - Tositarina nyky-Sudanista, mutta en saanut mieleeni kirjan nimeä saati kirjailijaa. Teeman muistin samoin kuin sen, että kirja oli hyvin mielenkiintoinen ja avartava. Googlettamalla kirja kyllä löytyi, mutta olisihan se ollut helpompi kaivaa jostain oman blogin historiikista.

Kirjojen lisäksi luen vaihtelevasti myös blogeja, lehtiä, mitä milloinkin vain käsillä on. Aikanaan ostin työmatkalla lentokentältä tabletin ajatuksena, että sillä olisi kätevää työmatkoilla lukea joko e-kirjoja tai juurikin blogeja, mitä nyt vain. Tabletista ei kuitenkaan tullut varsinainen lukuväline, vaan se jäi laatikon pohjalle pölyttymään kun kännykkää on vaan niin paljon helpompi pitää aina lähellä ja käsissä. Niin lentokentällä kuin sängyssäkin.. Paha tapa joka ei tapa.